Mitä se puheterapia oikein on? Mikä on minun roolini vanhempana lapsen kuntoutuksessa ja minkälainen se on? Tarvitseeko minun tehdä jotain ja jos, niin mitä? En tiedä mistä aloittaa.

Lapsiperheen arjessa ajan harjoitustuokioihin etsiminen voi olla kiven takana

Lapsiperheen arki on usein kiireinen: arjen pitää rullata, töissä pitää käydä, lapset pitää ruokkia ja missähän se sinun sukka taas on. Sitten on lapsi, jolla on vielä kielellisiä pulmia, on uhmatilanteita, on haastavaa käytöstä. Puheterapeutti iskee nivaskan erilaisia noppapelejä ja muita tehtäviä käteen ja sanoo, että harjoitelkaa tuosta ahkerasti. Missä välissä, kysyy vanhempi.

Osaatko puheterapeutti tehdä oikeasti arjesta kuntouttavaa? Millaiset rakennuspalikat tarvitaan?

Mitä jos lapsen kielellisen kuntoutuksen voisi ajatella toisin? Entä jos ei tarvitsekaan istua kotona kolmeksi vartiksi pöydän ääreen harjoittelemaan tehtäviä, vaan kuntoutus tapahtuisi siinä samalla, arjen melskeessä? Tähän tarvitaan kulttuurin ja ajattelun muutos.

Tämä muutos lähtee ennen kaikkea meistä puheterapeuteista:

Mitkä ovat ne rakennuspalikat, joista puheterapia muodostuu?

Miten ne pitää koota uudestaan, jotta samat ideat jalkautuisivat osaksi lapsiperheen arkea?

Miten tästä tilanteesta saadaan kuntouttava?

Mikä on tarpeeksi konkreettinen neuvo joka menee perheen arkeen?

Tyypillisesti puheterapia toteutuu edelleen vastaanotolla, kotona, tai päiväkodissa. Viime vuosina on alettu enemmän kiinnittämään huomiota niin sanottuun “koppiterapiaan” eli siihen, että puheterapeutti istuu kahden lapsen kanssa 45 minuuttia vastaanottohuoneessa tai jopa päiväkodin varastossa.

Tästä onkin nyt siirrytty enemmän vanhempien ja muun lähiympäristön ohjaukselliseen otteeseen: on ohjauskäyntejä kotiin ja päiväkotiin sekä vanhempi osallistuu koko terapiatuokioon.

Tämä tuntuu ja näyttää ulospäin siltä, että vanhempiin on saatu vahva yhteys ja että puheterapian tavoitteet ovat vanhemmalle selvät ja tiukasti arjessa käytössä.

Ja monesti näin onkin, mutta: nyt käsi ylös sinä puheterapeutti, joka olet antanut perheelle viikkotasolla tehtävän, jossa olet esimerkiksi määritellyt kolme tiettyä sanaa, tietyssä arjen tilanteessa toistettavaksi, tietyn ajan ja määrän. Vai oletko antanut tehtäväksi vain harjoitella taivutusmuotoja arjessa?

Kumpi ohje on vanhemmalle konkreettisempi, kuvaavampi ja helpompi toteuttaa? Kumman tehtävän avulla tiedät heti mitä tehdä?

Kuntoutuksessa molemmalla on vastuu – sekä terapeutilla että perheellä

Vanhemmilla on oikeus saada lapselleen kuntoutusta. Puheterapeutin vastuulla on antaa lapselle kuntoutusta ja varmistaa, että se tapahtuu kaiken tieteen ja taiteen sääntöjen mukaan.

Toisaalta myös vanhemmalla on vastuu lapsestaan, ja hänen taitojensa karttumisesta eri elämän osa-alueilla. Puheterapeutti voi antaa vastuuta myös kielellisten taitojen kartuttamisesta vanhemmalle siten, että hän ohjaa vanhempaa toimimaan arjessa lasta kuntouttavalla tavalla.

Tähän pulmaan olemme Äännekoulussa nyt tarttuneet ja allekirjoittanut on tehnyt muiden Äännekoulun puheterapeuttien avulla mallin, jonka avulla jalkautamme puheterapian keinot perheiden arkeen.

Lue lisää: Miten niukoilla resursseilla tehdään vaikuttavaa kuntoutusta? Äännekoulu laajentaa nettiterapiaa kielelliseen kuntoutukseen

Loppukaneettina toivon sinun miettivän, olit sitten vanhempi tai puheterapeutti, että tämä on meidän yhteinen tavoite muuttaa kielellisen kuntoutuksen kulttuuria entistä avoimempaan ja yhteisöllisempään suuntaan.

Joten nyt elän kuten opetan ja annan sinulle kotiinviemisiksi jotain konkreettista: tällä viikolla sinun tehtävänäsi on miettiä, mitkä kaksi asiaa helpottavat sinun arkeasi eniten! Raportoi ystävällesi, mitkä kaksi asiaa keksit.

Leave a reply